OLS A jäi tasoihin

OLS A kohtasi Kokkolassa lauantaina pelatussa ottelussa A-poikien Ykköseen valmistautuvan KPV A:n. Joukkueet kohtasivat tammikuun lopussa Oulussa ja silloin pyörittelimme vihreäpaitoja mielin määrin ja vain vieraiden maalivahdin unelmapeli piti numerot niinkin pieninä kuin 5-0. Joukkuettamme ravistellut flunssa-aalto on pikkuhiljaa helpottamassa ja mukaan saatiin jo tervehtyneitä sekä pari toipilasta. Viimeistä kertaa tälle keväälle pelissä annettiin kaikille kokoonpanossa olleille reilusti peliminuutteja. Viimeisissä harjoituspeleissä joukkuetta tiivistetään ja vaihtoja ei nähdä niin montaa.

Ottelu alkoi tunnustelevissa merkeissä. KPV antoi OLS:in hallita palloa ja vetäytyi koko joukkueella omalle kenttäpuoliskolle. Saatuaan pallon kotijoukkue haki isokokoisia hyökkääjiään pitkillä palloilla. Ottelun jälkeen topparimme miettivätkin liekö aiemmin yhdessä pelissä tullut näin monta pääpalloa.

Ensimmäisen jakson alkupuoliskolla hyökkäyksemme painottuivat oikealle laidalle, jossa Tuure Siira ja Ilja Remes järjestivät KPV:n alakerralle muutaman hikisen hetken. Tuure laukoi kerran harhautustensa jälkeen maalin kehikkoon ja sen jälkeen oli pari ns. läheltä piti-tilannetta. 19 minuutin kohdalla KPV-topparin lähettämä pitkä pallo hävittiin ja seuranneesta ruuhkasta koko ottelun epävarmasti tuominnut tuomari vihelsi kotijoukkueelle vapaapotkun 17 metristä. Kotijoukkueen toppari pystyi ohittamaan Juhani Pennasen ja KPV siirtyi johtoon ottelutapahtumien vastaisesti. Jakson jälkipuoliskolla saimme pikkuhiljaa paremmin myös vasemman laitamme käyttöön ja varsinkin Roope Blombergin nousut olivat myrkkyä KPV:n puolustukselle. Vain viimeistely jäi parista hyvästä paikasta puuttumaan ja tauolle mentiin tilanteessa 1-0.

Tauolla yritettiin painottaa keskittymisen merkitystä pelaamiseen. Syöttötarkkuus oli koko ottelun ajan liian heikkoa ja pallollisena tehtiin turhan monta sellaista ratkaisua, jotka eivät hyödyttäneet joukkuetta. Puhuttiin myös siitä, että ottelu on osa joukkueen oppimisprosessia eikä tilanteiden tuskailulla saada mitään aikaan. Siksi pelaajien rauhoittelu olikin paikallaan.

Toiselle jaksolle tehtiin muutamia vaihtoja. Vesa Verrosen tulo kärjen alapuolelle toi hyökkäyspäähän lisää kaksinkamppailuvoimaa. KPV:n taktiikkana oli pitää linja korkealla ja yrittää jättää hyökkääjämme paitsioon. Usein näin kävikin, mutta reilun 70 minuutin kohdalla pelasimme neljä (!) kertaa peräkkäin pelaajamme läpi vastustajan linjasta. Näytti, että joka kerta vastustajan maalivahti vie pitemmän korren. Kuitenkin Vesa Verronen käytti kylmästi oman paikkansa ja tilanne oli 1-1. Tässä vaiheessa vastustaja oli jo niin väsynyt, että usko ottelun kääntämiseksi voittoon oli suuri.

Kuitenkaan lisämaaleja ei nähty. KPV:n maalivahti pelasi hyvän ottelun ja omiemme viimeistelystä puuttui viimeinen silaus. Ehkä puuttui päättäväisyyttä, ehkä keskittymistä tai jopa molempia. Ottelu oli hyvä opetus siitä, että futista voi pelata monella tavalla ja viime kädessä laji on maalintekokilpailu. Liian helppoja maaleja ei saa päästää ja omat paikat tulee hyödyntää jos haluamme pärjätä. Joukkueestamme erottui Teemu Lukkari keskikentällä. Tepi raatoi laajalla säteellä ja pelin lopussa ilmeisesti vastustajan jo turhauduttua perässä juoksemiseen sai Tepi pohkeeseen kovan potkun. Tuomarin kuuluisi puuttua tiukasti vastaaviin tilanteisiin, mutta ilmeisesti ottelun tuomareilla ei ollut kovin montaa ottelua vielä tuomittuna, sikäli epävarmaa kolmikon toiminta oli.

Pelin jälkeen joukkueemme lähti saunomaan ja sen jälkeen viikoksi lomalle. Loman jälkeen sarjan alkuun on enää kuukausi ja viimeistely kohti ns. tosipelejä alkaa. Joukkueemme aloittaa sarjan 16.4. Hakan vieraana Valkeakoskella.

-Matti